Töttöröö
Kävästiin tossa Justiinan kanssa mosambikin aurinkorannoilla viikko sitten. Löydettiin ranta ja aurinkoakin, mut ei ehkä ihan sitä mitä haettiin. Matkustunvinkki: varaa hotellisi ajoissa!
Me oltiin siis haaveiltu menevämme bilenen rannoille, mutta ei saatu onlinebookattua mitään majotusta sieltä eikä uskallettu lähteä ilman varmaa majotuspaikkaa. Tästä johtuen päädyttiin hotelliin Catembesta joka ihanan Maputon naapuri.
Kombimatka oli ihan perusshittiä. Odotettiin Manzinissa nelisen tuntia, että hiace täyttyis joku kesä ja väisteltiin tuijottavaa flirttiukkoa. Rajalla maksettiin ittemme kipeeks visoista (about 100 egee) ja ihmeteltiin maisemia mosambikin puolella. Okei joo, onha noi swazimaan savimajat aika eksoottisia, mut rajan toisella puolella asumukset oli lähinnä vitun säälittäviä heinäkasoja. Luulin jo tottuneeni köyhyyteen, not.
Maputo on rumin, haisevin ja kamalin paikka ikinä missä oon käyny! Kaikkien haukkujen arvonen. En voinut oikein kerätä todistusaineistoa tästä, koska olisin yhtä hyvin voinu kirjottaa otsaan "ryöstä minut". Meidän hupimatka Maputosta eteenpäin myös alko sillä, että automaatti nielas Justiinan kortin ja söin elämäni pahimman makuisen hampurilaiset. Jälkimmäinen oli toki huomattavan paljon rankempi kokemus. Otettiin kuitenkin "meillä on kivaa" -matkaselfie:
Löydettiin satamaan ja hypättiin botskiin jolla huristeltiin toiselle puolelle lahtea. Toki matkustelu ei päättynyt suinkaan siihen, vaan seuraava virkistävä etappi oli ettiä "luotettava" taksi. Se on suhteellisen haastavaa jos sulla on kuus jätkää sylissä ja koittaa repiä sua omaan autoonsa. Plus lähes kaikki puhuu vaan Portugalia, nice. Olisin halunnu ottaa kuvan siitä mestasta, mut siellä ei paljoo kameroita uskaltanu heilutella. Taksimatka hotellille sujui jotakuinkin näin:
Ja se päättyi about näin:
No tän eksotiikan jälkeen meiät sit työnnettiin johki kombiin ja päästiin vihdoin hotlalle. Thank God. Väsytti ja oli viellä loppureissun majotukset buukkaamatta. Jei! Meiän hotlaan oli totally full seuraavan yön eikä meillä ollu mitään hajua mitä tehtäs. Sitten paikalle pölähti englantilainen Richard, joka totes että eihän tosta nyt kannata ongelmaa tehdä. Mennääs huomenna kysyy tosta viereisestä Backpackersistä josko ois tilaa ja jos ei ni saatte mun kämpän käyttöön. Ööö? Okei... Lopetettiin ittemme surkuttelu ja mentiin juomaan yhdet lasilliset humalaa Richardin kunniaks! Maputo oli kyllä huomattavan paljon kauniimpi lahden toisella puolella ja yöllä. Oikeestaan ainoo kaunis asia Maputossa tais olla valot.
11 tunnin yöunien jälkeen tapahtui seuraavaa: söin aamupalaa, muutimme backpackersiin, keräsin miljoona simpukankuorta, juoksin rannalla ja söin. Tosi jännää siis.
Vietettiin aika paljon aikaa sen eglantilaisen pelasta-Riksun kanssa ja väiteltiin tunteja mm. teologiasta. Kyseinen äijä oli samaan aikaan todella ärsyttävä ja tyhmä mutta myös ihan viihdyttävää ollan ihan eri mieltä jostain asioista.
Koska ollaan aika paskoja rantalomailijoita ainakin tolla rannalla, niin turhauduin aika nopeesti vaan olemiseen. Kävin sitten itteni virkistykseksi melomassa paskasessa Maputon vedessä ja varjoliitämässä.
Voin kertoo, että toi varjoliitäminen oli aika tylsää! Saattaa tosin johtua myös siitä, että tuntu ku olis ollu lentävässä yrjölingossa.. Ja se, että tosta olis saanu jännää touhua ni olis vaatinu kyllä aika paljon kovempia käännöksiä ja pyörimistä. Mulle riitti ihan sellaset kevyet aamupalanheiluttelut mahalaukussa. Hyi.
Maanantaina meil oli suunnitelmissa lähtee kotio aikasin aamulla. Oltais päästy kyydillä, kun Richard vei lapsia lautalle ettei niitä kidnapata koulumatkalla. Ihan kiva!? Kuka ihan oikeesti haluu kasvattaa lapsiaan maassa, missä sä joudut pelkäämään et sun lapsi siepataan.....? Herättiin siis vähä ennen kuutta pakkaamaan ja hajoamaan väsymykseen. Justiina kuitenki päätti vetää ylläriyrjöt. Mä otin tästä johtuen auringonnoususta valokuvia samalla kun Justiina ihmetteli posliinia:
Ei me sit lähetty ihan sillon kuudelta.. Justiina otti vähän unta alle ja mä menin aamupalalle. Lopulta lähettiin jo valmiiksi muurit korkeella selviytymään takas kombiasemalle. Käytettiin chapataa (kombia) Catembessa, tarkemmin tietämättä meneekö se oikeeseen paikkaan. Onneks meni. Laivamatka oli ihan kiva ja turvallisen tuntunen mut ku päästiin ulos botskista Justiina melkeen löi yhtä taksikuskia Maputon puolella. Kävi vissiin vähä ärsyttää.. Otettiin sit sellanen tuktuk taksin sijaan ja löydettiin oikeeseen paikkaan.
Oli vähän tota tavaraa mitä pakattiin peräkärryyn ennen lähtöä. Romppeiden lisäksi takana istu kaks valtavan kokosta naista. Voin kertoa, että noin 3 tunnin matka kesti lähemmäs 6, koska jouduttiin vetää ylämäkiä kakkosvaihteella. Yleensä pelottaa kun noi kuskit ajaa liian lujaa, mut nyt pelotti, että jarrut pettää puolessa välissä mäkeä.
Semmosta.. Kokemuksena toi reissu oli oikeesti tosi hauska ja meillä oli aika mielenkiintosia mutta stressaavia tilanteita. En kuitenkaan lähtis ehkä uusimaan. Ens kerralla varaan kyllä enemmän aikaa, paremman biitsin ja välttelen Maputoa.
Kävästiin tossa Justiinan kanssa mosambikin aurinkorannoilla viikko sitten. Löydettiin ranta ja aurinkoakin, mut ei ehkä ihan sitä mitä haettiin. Matkustunvinkki: varaa hotellisi ajoissa!
Me oltiin siis haaveiltu menevämme bilenen rannoille, mutta ei saatu onlinebookattua mitään majotusta sieltä eikä uskallettu lähteä ilman varmaa majotuspaikkaa. Tästä johtuen päädyttiin hotelliin Catembesta joka ihanan Maputon naapuri.
 |
| Rajanuuskutusta |
Maputo on rumin, haisevin ja kamalin paikka ikinä missä oon käyny! Kaikkien haukkujen arvonen. En voinut oikein kerätä todistusaineistoa tästä, koska olisin yhtä hyvin voinu kirjottaa otsaan "ryöstä minut". Meidän hupimatka Maputosta eteenpäin myös alko sillä, että automaatti nielas Justiinan kortin ja söin elämäni pahimman makuisen hampurilaiset. Jälkimmäinen oli toki huomattavan paljon rankempi kokemus. Otettiin kuitenkin "meillä on kivaa" -matkaselfie:
Löydettiin satamaan ja hypättiin botskiin jolla huristeltiin toiselle puolelle lahtea. Toki matkustelu ei päättynyt suinkaan siihen, vaan seuraava virkistävä etappi oli ettiä "luotettava" taksi. Se on suhteellisen haastavaa jos sulla on kuus jätkää sylissä ja koittaa repiä sua omaan autoonsa. Plus lähes kaikki puhuu vaan Portugalia, nice. Olisin halunnu ottaa kuvan siitä mestasta, mut siellä ei paljoo kameroita uskaltanu heilutella. Taksimatka hotellille sujui jotakuinkin näin:Ja se päättyi about näin:
No tän eksotiikan jälkeen meiät sit työnnettiin johki kombiin ja päästiin vihdoin hotlalle. Thank God. Väsytti ja oli viellä loppureissun majotukset buukkaamatta. Jei! Meiän hotlaan oli totally full seuraavan yön eikä meillä ollu mitään hajua mitä tehtäs. Sitten paikalle pölähti englantilainen Richard, joka totes että eihän tosta nyt kannata ongelmaa tehdä. Mennääs huomenna kysyy tosta viereisestä Backpackersistä josko ois tilaa ja jos ei ni saatte mun kämpän käyttöön. Ööö? Okei... Lopetettiin ittemme surkuttelu ja mentiin juomaan yhdet lasilliset humalaa Richardin kunniaks! Maputo oli kyllä huomattavan paljon kauniimpi lahden toisella puolella ja yöllä. Oikeestaan ainoo kaunis asia Maputossa tais olla valot.
11 tunnin yöunien jälkeen tapahtui seuraavaa: söin aamupalaa, muutimme backpackersiin, keräsin miljoona simpukankuorta, juoksin rannalla ja söin. Tosi jännää siis.
Vietettiin aika paljon aikaa sen eglantilaisen pelasta-Riksun kanssa ja väiteltiin tunteja mm. teologiasta. Kyseinen äijä oli samaan aikaan todella ärsyttävä ja tyhmä mutta myös ihan viihdyttävää ollan ihan eri mieltä jostain asioista.
Koska ollaan aika paskoja rantalomailijoita ainakin tolla rannalla, niin turhauduin aika nopeesti vaan olemiseen. Kävin sitten itteni virkistykseksi melomassa paskasessa Maputon vedessä ja varjoliitämässä.
Voin kertoo, että toi varjoliitäminen oli aika tylsää! Saattaa tosin johtua myös siitä, että tuntu ku olis ollu lentävässä yrjölingossa.. Ja se, että tosta olis saanu jännää touhua ni olis vaatinu kyllä aika paljon kovempia käännöksiä ja pyörimistä. Mulle riitti ihan sellaset kevyet aamupalanheiluttelut mahalaukussa. Hyi.
 |
| Puu |
Ei me sit lähetty ihan sillon kuudelta.. Justiina otti vähän unta alle ja mä menin aamupalalle. Lopulta lähettiin jo valmiiksi muurit korkeella selviytymään takas kombiasemalle. Käytettiin chapataa (kombia) Catembessa, tarkemmin tietämättä meneekö se oikeeseen paikkaan. Onneks meni. Laivamatka oli ihan kiva ja turvallisen tuntunen mut ku päästiin ulos botskista Justiina melkeen löi yhtä taksikuskia Maputon puolella. Kävi vissiin vähä ärsyttää.. Otettiin sit sellanen tuktuk taksin sijaan ja löydettiin oikeeseen paikkaan.
Semmosta.. Kokemuksena toi reissu oli oikeesti tosi hauska ja meillä oli aika mielenkiintosia mutta stressaavia tilanteita. En kuitenkaan lähtis ehkä uusimaan. Ens kerralla varaan kyllä enemmän aikaa, paremman biitsin ja välttelen Maputoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti