Ebolaa etsimässä: Viime viikon yrjöä

Hyvin hyvää iltaa teille kaikille pallopäille!

Kirjottelen tätä tekstiä mbabane cliniciltä, koska Justiina. Tarvii kuulemma jotain naurunappuloita lisää koska hevonen. Kirjottamisesta tekee myös helppoa se, että Justiina tuijottaa vieressä ja korjaa kirjotusvirheet. Ihan luonteva ja luova olo siis.

Viime viikolla ehti ja vaikka mitä ja koska olen kovin toimelias luonne ni en toki ole ehtinyt bloggaamaan asiaa. Toki olette jo varsinaisissa vierotusoireissa tekemisistäni joten tässä nyt vähän informaatiota siitä mitä afrikkaan kuuluu.

Viikko meni opetellessa uusia asioita, lähinnä matikkaa. Mun jobi tuolla Sandra Leessä on siis pääasiassa auttaa lapsia läksyissä, eniten matikassa ja enkussa. Kirjotinhan mä sentään ekalla kerralla matikasta i+ ja enkusta i--, ni onhan se nyt sanomattakin selvää et oon aika hyvä myös opettamaan näitä aineita. Ei muuta ku välttelemään vähän isompia lapsia, kun ei ymmärrä edes kysymyksiä. Lapsista on kuitenki ollu mulle iloa ja päivät vierähti aika nopeesti. Mitä nyt välillä meinaa hajota nuppi joihinki lapsiin, mut enhän mä sellasesta kirjota. Joku taso sentään munki jutuilla. Oon myös heränny siihen todellisuuteen, että on olemassa albiinonekkuja. Siis oikeesti, oon ollu täällä kaks kuukautta ja ihmetelly aina välillä, että miks jotku ihmiset on valkosia mut niil on mustien ihmisten piirteet!? Hyvin pelattu taas Noora! Sivistys huimaa päätä.

Lauantai oli siitä hurja päivä, että urheilin hurjasti. Oltiin sovittu paikallisten kiipeilykamujen kanssa, että hakevat mut 8.50. Kuten voitte arvata, afrikka time pätee myös paikallisiin valkonaamoihin. Mä tietenki olin hyväuskoisena valmis ajallani. Päästiin sitten lähtee joskus lähempänä kymppiä.

Kuvitelkaa sellainen sää joka aiheutuu marsin kokoisen sumutepullon toiminnasta. Juurikin näin hyvä näkyvyys oli. Kostaa myös. Täydellinen kiipeily sää siis. Riisimies päätti myös, että on hyvä päivä kokeilla vähän vieraampaa kalliota. Ei muuta ku köröttelemään.

Saatiin körötellä sitten keskellä ei vitun mitään – eli metsässä parikin tuntia. Oli niin sumusta, ettei nähty missä se kallio on. Kiipeilijät toki tietää, että tää näkymä on ihan normaali näky kun etitään oikeaa paikkaa:

Kyllästyttiin lopulta hakkaamaan Riisimiehen auton pohjaa paskaks ja päätettiin, että sen sijaan haikkaaminen on ihan hauskaa vaikka kiipeilemään lähdettiinki. Samoiltiin sitten aikamme pystymetsässä ja hörpättiin sikuri-instat-sokeri –kurakahvit. Nomnom, pojat ihmetteli miks en halunnu enempää ku yhen mukin. Oikeesti yök.

Nomnom kahvi

Oltiin lähtemässä vetää retkeilyn jälkeen, kun sumu vähän helpotti. TUOLLAHAN SE KIVI ON! Jep. Ja taas mennään.. Pitihä sitä kivee mennä kokeilee mut ei helvetti, että maasto oli syvältä. Eikä ne reititkään mitään mun lemppareita ollu. Vaikeempaa oli kiivetä sinne kallion tyveen, kun rämpiä yks yläri ja hyvin märkä ja epämiellyttävä liidi. No, olihan se ihan kivaa oikeesti, mut pitää nyt negatiivisen elämänasenteen vuoks pitää kulisseja pystyssä.

Ei ehitty kauheesti kiivetä, koska kello oli jo varsin paljon ja oltiin sovittu iltariennoiksi grillaamista. Koska maasto oli aika haastava kaikki oltiin perseellämme jossain vaiheessa reissua ja kun oltiin saatu urakka päätökseen mun (vastapestyt) housut näytti tältä:

Oon edelleen sitä mieltä, että Riisimiehen auto on maailman upein. Huomaa myös ajoasento! Voin kertoa, että on nannaa pidemmällä reissulla. Koin tarpeelliseksi käyttää kypärää vielä kotimatkalla.

Illalla mentiin Gregille grillaamaan. Tarkotus oli lähteä myös tyttöin kanssa bailaa, mutta koska ollaan Maun kanssa järjettömän elämänhaluttomia, ei jaksettu. Laitoin kuitenkin illan kunniaks ripsiväriä. Huhhuh.

Baarin sijaan päädyin purkamaan upeet afrikkalettini, sillä tuloksella että oon vitunmoista lumipyryä koko muija. Kuinka paljon ihmisestä voi irrota hilsettä!? Hyi. Harrastimme myös kotivalokuvaamotoimintaa. Tämän jälkeen, mentiin villien afrikkaviikonloppujen kunniaks noin yheltätoista nukkumaan. Olin sentään juonu lasin viintä.

Sunnuntaina mentiin katsastaa, miltä suomalainen vaalea mies näyttää. Wow mikä näky olikaan! Miklan ja Miran muruset oli siis koetellu takamuksiaan lentämällä romanttiselle lomalle. Mira ja J romantisoi myös automatkat:

Mikla koittaa tunkeutua lemmenluolaan

Käytiin vetämässä turpaamme siis safkaa porukalla ja sen jälkeen pyörittiin House on Fire –nimisessä mestassa. Samassa paikassa käytiin kerran myös hyllyttämässä reisiämme. Tykkäsin, että aika siisti paikka..

Hirveän sisältörikas viikko siis. Ehin tän tarinan aikana vetää levyn suklaata. Täytyy sanoo, et on ihan vitunmoinen nälkä ja vähän myös väsyttäis, onhan se kellokin jo melkein seittemän. Mulla ois ihan muutama juttu vielä tehtävänä ennen ku tänään pääsee relaksoitumaan. Me ollaan lähössä huomenna Justiinan kanssa mosambikkiin! Kuten asiaan kuuluu, ei olla vielä buukattu majotusta, tilattu taksia, hankittu viisumia, hankittu tarpeeks randeja että voitais pärjätä jos ikinä rajan yli päästään, saati sitten pakattu. Eväät sentään ostettiin: suklaata ja pullo vichyä naiseen. Pakko tulla hyvä reissu.

Ps. Oon pelannyt myös bilistä,