Voihan Jeesus

Siunattua iltaa vaan kaikille!

Tässä aletaan olla afrikkaolon loppusuoralla ja huomasin, etten oo tehnyt semmosia upeita tärppipostauksia mitä ajattelin. Nyt tykitän sitten ihan tosissani jos joku tätä vielä vaivautuu seuraamaan. Jostain pitää alottaa niin otetaan tämmönen yksioikoinen ja selkeä meininki: uskonto.

Tää maa on yhtä Kristusta jos vertaa suomeen, tai ylipäätään pohjoismaihin. Ihmiset elää ja hengittää Herraa ja se on osa jokasta päivää ja jokasta hetkeä. Jos et tiedä mihin kuppikuntaan haluaisit, voit pistää ruletin pyörimään tai vaan sokkona kävellä jostain ovesta sisään. Löytyy evankeliointia joka lähtöön ja lahkoon. Ihmiset käppäilee kirkkokaavuissa pitkin kyliä paimensauvat viuhuen ja kombiasemalla voi joutua kuuntelemaan aika rankkaakin saarnaa. Kombissa et kyllä pääse saarnaa karkuun ainakaan sunnuntaina. Sieltä nimittäin jytää bassolla Herran sanaa hallelujah!

Ennen oppitunteja lapset pistetään kouluissa riviin ja sit aamuhartaus voi alkaa! Laulua, rukousta ja ulkoa opeteltuja raamatunkohtia. Tänään pyysin Sandra Leen lapsia laulamaan mulle ni ne automaattisesti alotti hengellisillä lauluilla. Kyllä ateistia ahdistais.

Manzinin pre-schoolin aamuJeesus

Kuten oon kertonut, niin toki mekin Luterilaisella kirkolla aamut alotettiin hardella. Musta se on oikeesti kaunis ja kiva tapa, vaikkakin ehin jo ehkä vähän puutua samaan kaavaan jo parissa kuukaudessa.







Jotenkin tämmösenä kesynä suomalaisena on aika jännää hengailla tämmösessä ympäristössä. Sitä myös jaksaa aina ihmetellä, et miten ihmiset täällä kiittää Jumalaa siitä mitä niillä on, vaikka mun silmissä niillä ihmisillä ei oo mitään. Mulla on usko koetuksella jos jokunenki hetki elämässä: banaani tippu lattialle ja varpaankin löin oveen.. Jos mulle tai mun läheisille tapahtuis jotain oikeesti kamalaa ni en tiedä kuinka vaikeaa olis sitte. Täällä taas ihmiset kohtaa aivan järkyttäviä asioita ja silti tuntuu, ettei usko oo niin pahasti koetuksella. Mistäpä mä tietäisin, mut silti..

Carepoint

Mökkejä

Mä en oikeestaan ees tiedä miksi mä haluan tästä koko aiheesta kirjottaa. Ehkä mä kirjotan lähinnä itelleni, koska meno on välillä vähän rasittavaakin, kun ihmisillä on niin kaikenlaisia tulkintoja siitä, miten pitäisi elää. Ja siis joo, kyllähä mä nyt tiedän, että ihmiset on rasittavia muutenkin. Eilen juttelin meidän managerin kanssa ja päädyttiin puhumaan homoudesta. Tai siis manageri kauhisteli sitä miksi joku valitsee homouden vaikka se on Raamatussa kielletty. Aivot sulaaaaaaaa, aargh! Ihana tytsky tuo meidän manageri, mut voi helvetti. Tekee todella tiukkaa koittaa edes hyväksyä se, että joku ajattelee niin eri tavalla kun ite. Sit kun joku totuutena puhuu siitä sulle ja täydellä uskolla ni kyllä joutuu miettimään mitä sanoo. Oltiin me sentään yhtä mieltä siitä, että ehkä se Jeesus tulee joku päivä kertomaan näitä tärkeitä faktoja: miten ne asiat nyt sit oikeesti on.. Tulispa nyt todella äkkiä. Homous nyt on ihan kamala asia täällä muutenki ja mua harmittaa älyttömästi, ettei Haavistosta tullu presidenttiä. Ihan vaan senki takia, että sillä olis niin helppo pistää ihmisiä miettimään. Meiän vartija oli kuulemma myös sitä mieltä, että Mbabanessa on ehkä viis homoa.

Nojoo, meni ehkä vähän ohi aiheen ja pahoittelen syntisiä sanoja. On nää ihmiset täällä nyt muutenki aika övereitä välillä musta noiden juttujensa kanssa. Ihan kaikella rakkaudessa veljiä ja sisaria kohtaan, mut vois sitä vähän välillä krakaa löysätä kirkossakin..

Uskonto on täällä kuitenkin mun mielestä pitkälti hieno asia. Varmasti myös se, ettei jengillä niin hirveesti oo niitä iPadeja ja kahta jääkaappia kotona, antaa arvoa oikeesti olennaisille asioille. Ihmiset ei häpeä omaa uskoaan tai pelkää tuoda sitä esiin. Se on tärkee osa kulttuuria, ihmiset on ylpeitä kirkoistaan ja yhteisöistään ja se tuo sisältöä paljon ihmisten viikkoihin. Jos ihmiset ei muuta tee viikonloppuna ni ainakin ne menee kirkkoon. Mä nyt varmaan oon ihan pakana noiden silmissä ku pidän nukkumista hyvinkin isossa arvossa sunnuntai aamusin. Mulla onki kaks puhelinta..

Ois meillä jäykillä suomalaisilla ainaki jotain opittavaa siitä, miten omasta uskostaan voi puhua ja miten tuoda sitä esiin. On varmaan ihan perseestä palata suomeen jäkittämään kirkonpenkkiin, kun kukaan ei oo selittämässä sulle mitä se pappi nyt saarnaa. Ja jos joku uskaltaa rukoilla ääneen ni WOUUU, mitä toi tekeeee!?!??

Toiselle carepointille vietiin leluja ja kledjuja

Suurimmalla osalla on täällä tosiaan niin vähän mitään, että ne kyllä sitten kiittää kun jotain kiitettävää on.

Lowveldin Prisma

Tulipa sekava vuodatus. Moro!