Tilannetiedotusta

Ajattelin vähän kertoa viime viikosta, koska oletan että teitä kiinnostaa. Ette kai te muuten tätä lukisi? Vaihdan tänään harkkapaikkaa lutkukirkolta Sandra Lee Centre nimiseen orpokotiin, joten teillä on viimeinen  mahdollisuus nauttia infosta ja mielipiteistäni ELCSAN duunista. Sandra Leessä duunit alkaa vasta klo 14.00, joten mulla on hyvää aikaa opiskella itsenäisesti nyt aamupäivällä. Eli hyvää aikaa blogata, jesh.

Noniin läpälässynlää. En jaksanut viime viikolla oikeen panostaa tämmösiis avautumisiin, kun väsytti aivan sairaasti rankan pääsiäisen jälkeen. Henkinen ylösnousemus taitaa tapahtua mulla vasta tällä viikolla.

Tuttuun tapaan meiän viikko alko vuoren ylityksellä. Tässä muuten kuvaa siitä miltä ELCSAn alue näyttää. Toi vasemmalla tornilla varustettu juttu on kirkko ja sen vieressä olevat rakennukset Primary Schooli.









Kuten harkallemme ominaista on ollut, ei ollut mitään hajua mitä viikolla tulis tapahtumaan. Eipä ollu meidän käkkäräpäätäti ohjaajallakaan. Luovasti täti sitten keksi, että hei! Menkääs tonne Primary Schooliin täks päiväksi ja sen jälkeen Gugu varmaan keksii teille hommaa loppu viikoksi.. Primary Schooliin tekemään mitä? Ei hajua, mut mentiin silti..

Meijät lempattiin Justiinan kanssa ekaks tunniks ykkösluokkaan jossa opettaja iski meiän handuun jonku kirjan ja sano, et opettakaas englantia: voitte tästä vaikka lukea näille oppilaille. Ai niin btw, ne ei varmaan ymmärrä mitään mitä luette koska nää on vasta alottanu koulunkäynnin mut lukekaa silti. Jeps, hieno fiilis lukea jotain lastenkirjaa kun 40 pallopäätä kattoo meitä otsa kurtussa. Tunnet itsesi tyhmäksi, suht uusavuttomaksi ja mietit miten helvetissä tähänki tilanteeseen on jouduttu. Parin minuutin jälkeen heivattiin kirja mäkeen ja opetettiin vähän body parts -leikkiä ja yks Jeesuslaulu. Kaikki peliin mitä aivoista löyty, eli jopa kaks enlgannin kielistä leikkiä.. Luojan kiitos se tunti loppu. Never again.

Kuva: Justiina

Kuva: Justiina

Seuraavat tunnit oliki sitten vähä isompien kanssa ja Mau liitty meidän seuraan. Toisessa luokassa opettaja luuli et meillä on joku suunniteltu ohjelma (woot, eihä me edes tiedetty menevämme sinne?) ja petty pahasti kun meillä ei ollut nyt takataskussa antaa mitään. Opettaja pääty sit siihen, että pidetään se enkun lukutunti nyt niin ku kuuluis. "Voinko muuten lähtee nyt menee kun te kerta ootte siinä?" Öööö... Pliis älä. Kakarat haki kirjat koulun kirjastosta ja sit ne meni luokkaan mumisemaan. Outoa oli se, ettei se opettaja kattonu yhtään mitä kirjoja ne valitsee. Toisilla oli liian vaikeita kirjoja tasoon nähden ja jotku otti jotain aapisia, vaikka ne pystyis lukemaan haastavampaaki? Me sit yritettiin paikkailla tilannetta vaihtelemalla niitä kirjoja tarvittaessa ja autettiin lapsia lukemaan. Oli mahtava fiilis kun lapset luki mulle satukirjoja ja mä en ymmärtäny mitä ne lukee mulle. Sekin on hieno fiilis kun lapsi kysyy sulta miten joku sana äännetään ja sulla ei oo mitään hajua. Teacher Noora kuittaa.

Kuva: Justiina

Koulupäivän lisäks meidän harkka sisäls viime viikolla yhen kotikäynti rundin Ezulwinissä. Käytiin parin kehitysvammaisen luona ja Care Pointilla. Toinen kehitysvammasista oli niin huonossa kunnossa, etten ymmärrä miten se edes oli enää elossa. Kuva ei palanu verkkokalvoille, enkä saanu traumoja mut en myöskään pysty sanoin kuvailemaan sitä tunnetta kun näät jotain ja samaan aikaan et vaan käsitä että se on totta mitä näät. Se poika oli siis kehitysvammainen ja niin sairas, ettei ollut syönyt juuri mitään kuukauteen. En koskaan oo nähnyt niin laihaa ihmistä. Välillä sitä miettii, että miksi...

Eka moskeija jonka on bongannu täällä. Suurin osa ihmisistä on
kristittyjä, mutta kyllä muslimejaki katukuvassa näkyy.

Käytiin tosiaan siellä paikallisella Care Pointilla mikä vaikutti ihan mielettömän kivalta. Pikkasen eri meininki kun Lowveldillä. Eläimiä ja hedelmäpuita piha täynnä, leluja ja kunnollinen talo. Siellä on vaan yks nainen opettamassa ja valvomassa niitä lapsia, vapaaehtoisesti. En muista paljon niitä lapsia oli yhteensä, vissiin yli kolkyt? Täällä tosiaan ihmiset tekee asioita ihan sydämestään..

Paras tukka

Muuta me ei sit vissiin tehtykkään töissä koko viikkona. Shoppailtiin ja hengailtiin. Käytiin kuitenkin tekemässä opintokäynti Suomen konsulaattiin? Vai mikä ihme se nyt sit on... Torstai oli siis ennakkoäänestyspäivä! Käytiin täyttämässä kansalaisvelvollisuudet ja saatiin kaffet ja keksit. Täytyy sanoa et huomattavasti miellyttävämpi äänestysmeininki kun suomessa.

Torstaina mä käväsin myös tutustumassa Sandra Leehen ja rämmin yksin hirveessä vesisateessa tunnin himaan. Kyllä siinä vaiheessa mietti, että miksi mä haluan vaihtaa harkkapaikkaa mestaan, johon ja josta mä joudun kävelemään yksin tienlaitaa oli sää mikä tahansa. Sit luonto taas antoi mulle syyn rämpiä:

On tää maa vaan välillä upee.

Rohkeesti vaan.. Kuva: Mau

Lauantai oli oikein jännä päivä, päätettiin siis ottaa afrikkaletit päihimme ja löydettiin ittemme slummin näköseltä alueelta niitä ottamasta. Kampaaja oli nainen joka pyysi 45 R puolikkaasta päästä ja 80 R koko päästä. Mun kampaus makso siis alle neljä euroa...

Kuva: Mau

Kampaaja sai multa sympatiat. Tämmösiin ihmisiin täällä törmää aika herkästi jos vaan alkaa juttelemaan. Tää täti (mahdoton muistaa nimeä) on siis yksinhuoltaja, mies kuollu jokunen vuosi sitten. Neljä omaa lasta ja 3 muuta hoidokkia. Ja puolentoista tunnin työstä tienaa 45 Randia. Okei, mä maksoin enemmän, mutta tuskin paikalliset maksaa. Tän tätin nuorin poika on 5 vuotias, joka joutuu päivisin olemaan yksin kotona, koska äitillä ei oo rahaa esikouluun. Esikoulu maksais about 3500 Randia vuodessa, mutta jos sulla on monta muuta lasta joiden koulumaksut sun pitää hoitaa ja sä tienaat hyvänä päivänä 200 Randia ni kyllä se viis vuotias vaan jää kotiin... Täti yritti kysyä multa oisko suomesta helppo saada sponsoria tälle lapselle. Mä en tiedä. Jos te tiedätte niin kertokaa? Mä mielelläni auttaisin tätä perhettä!

Tää lysti kesti yhteensä kuus tuntia, kun me Justiinan kanssa otettiin puoli päätä ja Mau koko pään. Räppikerho esittäytyy sit myöhemmin!

Uusien lettien kunniaks päätettiin repästä ja lähettiin meijän ihanan managerin Lwasin ja turkulaisten tytskyjen kanssa bailaa! Ja joo, turkua ei pääse pakoon täälläkään.. Mulla ei oo vieläkään hajua missä me oltiin, manageri oli tilannu taksin ja me vaan hypättiin kyytiin, mentiin clubille, juotiin ja tanssittiin ja soitettiin sama taksi hakee meiät himaan. Eilen kattelin kädessäni olevaa bileranneketta ja söin Sushia. Ja nukuin aika paljon.

Loppuun viikon afrikkatärpit:

Kuva: Justiina

Guava, tuo helvetistä hajunsa saanut hedelmä. Näitä poimin Ezulwinissä onnessani ja jätin ne haisemaan meidän huoneeseen. Nyt huoneessa haisee lattiamaton lisäksi paha hedelmä.

Korsut. Näitä saa toki kaupoista, mutta myös julkisista vessoista, rajalta, järjestöiltä, sairaalasta..

Auringonpalvonta. Ei, mä en taida olla kauheen hyvä tässä. Villasukat ja pitkät housut... Yritin silti, jatkossakin taidan pysyä kristittynä.

Wuwu! Siivojamme lapsi. Tää poitsu kyläilee aina välillä meidän huoneessa, ja pyörii ympäri mestoja. Varoitus! Saattaa kakata lattialle.

Kisu. Rakastaa ruokaa ja on lihava. Tuli mun unikaveriksi yks yö, herätti Justiinan hyppäämällä sen päälle viiden aikaa aamuyöllä, eikä oo enää tervetullut yökylään. :(

Noniin pallerot! Tää neiti lähtis nyt ettimään housujaan, että pääsis lähtemään kohti jännittävää uutta harkkapaikkaa. Sain myös tätä kirjotellessani ainakin kolme hyttysenpistosta, yks on kankussa. Kiva rapsutella!