Plops!
Kun sä oot tarpeeksi kauan jossain paikassa, elämä vaan ei oo mitenkään erityisen jännää. Guavapuista ja lahoavista kombeista tulee arkipäivää ja vaikka sä näät upeita maisemia et pysähdy ottamaan kuvaa. Musta tuntuu, että mun koko mennyt viikko on ku joku Harry Potterin arkiankeuttaja. Tihkusadetta, likasia vaatteita ja pastaa. Perkele. Avocadopastaa, pestopastaa, pastaa. Tänään ei ollu pastaa, syötiin uunijuureksia wuhuu! Pasta on hyvää, mut se on pirun tylsää.
Elämänasenne on kuitenkin sen verran muuttunu, et ottaa enemmän vastaan mitä päivä tarjoo eikä ahdistu enään niin paljon jos suunnitelmat ei pidä. Tai ahdistuu, mutta ymmärtää ettei pitäis.
Käytiin tutustumassa nursejen mestoihin tiistaina. En oo varmaan suomessa käyny yhtä monella osastolla ku tuolla, joten ihan mielenkiintosta oli.
Hämmentävää oli se, miten epätasa-arvossa tän maan lisäks ainakin tää sairaala oli. Kyllä oli pippelinleikkausosasto ja miesten kirurgisessa kelpais köllötellä, mut oleppa lapsi tai nainen tässä maassa. Yök
Semmosta.. Voisin kertoo järkyttäviä huomioitani enemmänkin kuihtuvista lapsista ja naisista jotka synnyttää samassa huoneessa missä me "tutustutaan", mut en nää siinä mitään mieltä. Ei tullu mitenkään erityisen hyvä olo tosta käynnista, lähinnä sitä taas miettii:
.jpg)
Joo, rutistin vissiin viimisetki luovuuden rippeet eilen meiän riimeihin (upeat on, enkä edes tunne häpeää), joten kuvat puhukoot jänniä puolestaan:
Heippa.
Ps. Otsikko huijaa, en aijo paljastaa mitä kuuluu
Kun sä oot tarpeeksi kauan jossain paikassa, elämä vaan ei oo mitenkään erityisen jännää. Guavapuista ja lahoavista kombeista tulee arkipäivää ja vaikka sä näät upeita maisemia et pysähdy ottamaan kuvaa. Musta tuntuu, että mun koko mennyt viikko on ku joku Harry Potterin arkiankeuttaja. Tihkusadetta, likasia vaatteita ja pastaa. Perkele. Avocadopastaa, pestopastaa, pastaa. Tänään ei ollu pastaa, syötiin uunijuureksia wuhuu! Pasta on hyvää, mut se on pirun tylsää.Elämänasenne on kuitenkin sen verran muuttunu, et ottaa enemmän vastaan mitä päivä tarjoo eikä ahdistu enään niin paljon jos suunnitelmat ei pidä. Tai ahdistuu, mutta ymmärtää ettei pitäis.
 |
| Edesmenneen Paavo-kissan salainen kaksoisveli |
Käytiin tutustumassa nursejen mestoihin tiistaina. En oo varmaan suomessa käyny yhtä monella osastolla ku tuolla, joten ihan mielenkiintosta oli. |
| Lastenosasto |
Hämmentävää oli se, miten epätasa-arvossa tän maan lisäks ainakin tää sairaala oli. Kyllä oli pippelinleikkausosasto ja miesten kirurgisessa kelpais köllötellä, mut oleppa lapsi tai nainen tässä maassa. Yök
 |
| Miesten kirurginen |
 |
| Poikien ympärileikkaus |
Semmosta.. Voisin kertoo järkyttäviä huomioitani enemmänkin kuihtuvista lapsista ja naisista jotka synnyttää samassa huoneessa missä me "tutustutaan", mut en nää siinä mitään mieltä. Ei tullu mitenkään erityisen hyvä olo tosta käynnista, lähinnä sitä taas miettii:
Joo, rutistin vissiin viimisetki luovuuden rippeet eilen meiän riimeihin (upeat on, enkä edes tunne häpeää), joten kuvat puhukoot jänniä puolestaan:
 |
| No ei ehkä ihan arkea.. Almost. |
Ps. Otsikko huijaa, en aijo paljastaa mitä kuuluu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti