Viime viikon yrjöä

Hyvin hyvää iltaa teille kaikille pallopäille!

Kirjottelen tätä tekstiä mbabane cliniciltä, koska Justiina. Tarvii kuulemma jotain naurunappuloita lisää koska hevonen. Kirjottamisesta tekee myös helppoa se, että Justiina tuijottaa vieressä ja korjaa kirjotusvirheet. Ihan luonteva ja luova olo siis.

Viime viikolla ehti ja vaikka mitä ja koska olen kovin toimelias luonne ni en toki ole ehtinyt bloggaamaan asiaa. Toki olette jo varsinaisissa vierotusoireissa tekemisistäni joten tässä nyt vähän informaatiota siitä mitä afrikkaan kuuluu.

Viikko meni opetellessa uusia asioita, lähinnä matikkaa. Mun jobi tuolla Sandra Leessä on siis pääasiassa auttaa lapsia läksyissä, eniten matikassa ja enkussa. Kirjotinhan mä sentään ekalla kerralla matikasta i+ ja enkusta i--, ni onhan se nyt sanomattakin selvää et oon aika hyvä myös opettamaan näitä aineita. Ei muuta ku välttelemään vähän isompia lapsia, kun ei ymmärrä edes kysymyksiä. Lapsista on kuitenki ollu mulle iloa ja päivät vierähti aika nopeesti. Mitä nyt välillä meinaa hajota nuppi joihinki lapsiin, mut enhän mä sellasesta kirjota. Joku taso sentään munki jutuilla. Oon myös heränny siihen todellisuuteen, että on olemassa albiinonekkuja. Siis oikeesti, oon ollu täällä kaks kuukautta ja ihmetelly aina välillä, että miks jotku ihmiset on valkosia mut niil on mustien ihmisten piirteet!? Hyvin pelattu taas Noora! Sivistys huimaa päätä. 

Lauantai oli siitä hurja päivä, että urheilin hurjasti. Oltiin sovittu paikallisten kiipeilykamujen kanssa, että hakevat mut 8.50. Kuten voitte arvata, afrikka time pätee myös paikallisiin valkonaamoihin. Mä tietenki olin hyväuskoisena valmis ajallani. Päästiin sitten lähtee joskus lähempänä kymppiä.

Kuvitelkaa sellainen sää joka aiheutuu marsin kokoisen sumutepullon toiminnasta. Juurikin näin hyvä näkyvyys oli. Kostaa myös. Täydellinen kiipeily sää siis. Riisimies päätti myös, että on hyvä päivä kokeilla vähän vieraampaa kalliota. Ei muuta ku köröttelemään.

Saatiin körötellä sitten keskellä ei vitun mitään – eli metsässä parikin tuntia. Oli niin sumusta, ettei nähty missä se kallio on. Kiipeilijät toki tietää, että tää näkymä on ihan normaali näky kun etitään oikeaa paikkaa:

Kyllästyttiin lopulta hakkaamaan Riisimiehen auton pohjaa paskaks ja päätettiin, että sen sijaan  haikkaaminen on ihan hauskaa vaikka kiipeilemään lähdettiinki. Samoiltiin sitten aikamme pystymetsässä ja hörpättiin sikuri-instat-sokeri –kurakahvit. Nomnom, pojat ihmetteli miks en halunnu enempää ku yhen mukin. Oikeesti yök.

Nomnom kahvi

Oltiin lähtemässä vetää retkeilyn jälkeen, kun sumu vähän helpotti. TUOLLAHAN SE KIVI ON! Jep. Ja taas mennään.. Pitihä sitä kivee mennä kokeilee mut ei helvetti, että maasto oli syvältä. Eikä ne reititkään mitään mun lemppareita ollu. Vaikeempaa oli kiivetä sinne kallion tyveen, kun rämpiä yks yläri ja hyvin märkä ja epämiellyttävä liidi. No, olihan se ihan kivaa oikeesti, mut pitää nyt negatiivisen elämänasenteen vuoks pitää kulisseja pystyssä.

Ei ehitty kauheesti kiivetä, koska kello oli jo varsin paljon ja oltiin sovittu iltariennoiksi grillaamista. Koska maasto oli aika haastava kaikki oltiin perseellämme jossain vaiheessa reissua ja kun oltiin saatu urakka päätökseen mun (vastapestyt) housut näytti tältä:

Oon edelleen sitä mieltä, että Riisimiehen auto on maailman upein. Huomaa myös ajoasento! Voin kertoa, että on nannaa pidemmällä reissulla. Koin tarpeelliseksi käyttää kypärää vielä kotimatkalla.

Illalla mentiin Gregille grillaamaan. Tarkotus oli lähteä myös tyttöin kanssa bailaa, mutta koska ollaan Maun kanssa järjettömän elämänhaluttomia, ei jaksettu. Laitoin kuitenkin illan kunniaks ripsiväriä. Huhhuh.

Baarin sijaan päädyin purkamaan upeet afrikkalettini, sillä tuloksella että oon vitunmoista lumipyryä koko muija. Kuinka paljon ihmisestä voi irrota hilsettä!? Hyi. Harrastimme myös kotivalokuvaamotoimintaa. Tämän jälkeen, mentiin villien afrikkaviikonloppujen kunniaks noin yheltätoista nukkumaan. Olin sentään juonu lasin viintä.

Sunnuntaina mentiin katsastaa, miltä suomalainen vaalea mies näyttää. Wow mikä näky olikaan! Miklan ja Miran muruset oli siis koetellu takamuksiaan lentämällä romanttiselle lomalle. Mira ja J romantisoi myös automatkat:

Mikla koittaa tunkeutua lemmenluolaan

Käytiin vetämässä turpaamme siis safkaa porukalla ja sen jälkeen pyörittiin House on Fire –nimisessä mestassa. Samassa paikassa käytiin kerran myös hyllyttämässä reisiämme. Tykkäsin,  että aika siisti paikka..

Hirveän sisältörikas viikko siis. Ehin tän tarinan aikana vetää levyn suklaata. Täytyy sanoo, et on ihan vitunmoinen nälkä ja vähän myös väsyttäis, onhan se kellokin jo melkein seittemän. Mulla ois ihan muutama juttu vielä tehtävänä ennen ku tänään pääsee relaksoitumaan. Me ollaan lähössä huomenna Justiinan kanssa mosambikkiin! Kuten asiaan kuuluu, ei olla vielä buukattu majotusta, tilattu taksia, hankittu viisumia, hankittu tarpeeks randeja että voitais pärjätä jos ikinä rajan yli päästään, saati sitten pakattu. Eväät sentään ostettiin: suklaata ja pullo vichyä naiseen. Pakko tulla hyvä reissu.

Ps. Oon pelannyt myös bilistä,

kuvannut kissoja,

ja afrikkalaistunut!

Pps. Meillä on myös upee netti

Voihan Jeesus

Siunattua iltaa vaan kaikille!

Tässä aletaan olla afrikkaolon loppusuoralla ja huomasin, etten oo tehnyt semmosia upeita tärppipostauksia mitä ajattelin. Nyt tykitän sitten ihan tosissani jos joku tätä vielä vaivautuu seuraamaan. Jostain pitää alottaa niin otetaan tämmönen yksioikoinen ja selkeä meininki: uskonto.

Tää maa on yhtä Kristusta jos vertaa suomeen, tai ylipäätään pohjoismaihin. Ihmiset elää ja hengittää Herraa ja se on osa jokasta päivää ja jokasta hetkeä. Jos et tiedä mihin kuppikuntaan haluaisit, voit pistää ruletin pyörimään tai vaan sokkona kävellä jostain ovesta sisään. Löytyy evankeliointia joka lähtöön ja lahkoon. Ihmiset käppäilee kirkkokaavuissa pitkin kyliä paimensauvat viuhuen ja kombiasemalla voi joutua kuuntelemaan aika rankkaakin saarnaa. Kombissa et kyllä pääse saarnaa karkuun ainakaan sunnuntaina. Sieltä nimittäin jytää bassolla Herran sanaa hallelujah!

Ennen oppitunteja lapset pistetään kouluissa riviin ja sit aamuhartaus voi alkaa! Laulua, rukousta ja ulkoa opeteltuja raamatunkohtia. Tänään pyysin Sandra Leen lapsia laulamaan mulle ni ne automaattisesti alotti hengellisillä lauluilla. Kyllä ateistia ahdistais.

Manzinin pre-schoolin aamuJeesus

Kuten oon kertonut, niin toki mekin Luterilaisella kirkolla aamut alotettiin hardella. Musta se on oikeesti kaunis ja kiva tapa, vaikkakin ehin jo ehkä vähän puutua samaan kaavaan jo parissa kuukaudessa.







Jotenkin tämmösenä kesynä suomalaisena on aika jännää hengailla tämmösessä ympäristössä. Sitä myös jaksaa aina ihmetellä, et miten ihmiset täällä kiittää Jumalaa siitä mitä niillä on, vaikka mun silmissä niillä ihmisillä ei oo mitään. Mulla on usko koetuksella jos jokunenki hetki elämässä: banaani tippu lattialle ja varpaankin löin oveen.. Jos mulle tai mun läheisille tapahtuis jotain oikeesti kamalaa ni en tiedä kuinka vaikeaa olis sitte. Täällä taas ihmiset kohtaa aivan järkyttäviä asioita ja silti tuntuu, ettei usko oo niin pahasti koetuksella. Mistäpä mä tietäisin, mut silti..

Carepoint

Mökkejä

Mä en oikeestaan ees tiedä miksi mä haluan tästä koko aiheesta kirjottaa. Ehkä mä kirjotan lähinnä itelleni, koska meno on välillä vähän rasittavaakin, kun ihmisillä on niin kaikenlaisia tulkintoja siitä, miten pitäisi elää. Ja siis joo, kyllähä mä nyt tiedän, että ihmiset on rasittavia muutenkin. Eilen juttelin meidän managerin kanssa ja päädyttiin puhumaan homoudesta. Tai siis manageri kauhisteli sitä miksi joku valitsee homouden vaikka se on Raamatussa kielletty. Aivot sulaaaaaaaa, aargh! Ihana tytsky tuo meidän manageri, mut voi helvetti. Tekee todella tiukkaa koittaa edes hyväksyä se, että joku ajattelee niin eri tavalla kun ite. Sit kun joku totuutena puhuu siitä sulle ja täydellä uskolla ni kyllä joutuu miettimään mitä sanoo. Oltiin me sentään yhtä mieltä siitä, että ehkä se Jeesus tulee joku päivä kertomaan näitä tärkeitä faktoja: miten ne asiat nyt sit oikeesti on.. Tulispa nyt todella äkkiä. Homous nyt on ihan kamala asia täällä muutenki ja mua harmittaa älyttömästi, ettei Haavistosta tullu presidenttiä. Ihan vaan senki takia, että sillä olis niin helppo pistää ihmisiä miettimään. Meiän vartija oli kuulemma myös sitä mieltä, että Mbabanessa on ehkä viis homoa.

Nojoo, meni ehkä vähän ohi aiheen ja pahoittelen syntisiä sanoja. On nää ihmiset täällä nyt muutenki aika övereitä välillä musta noiden juttujensa kanssa. Ihan kaikella rakkaudessa veljiä ja sisaria kohtaan, mut vois sitä vähän välillä krakaa löysätä kirkossakin..

Uskonto on täällä kuitenkin mun mielestä pitkälti hieno asia. Varmasti myös se, ettei jengillä niin hirveesti oo niitä iPadeja ja kahta jääkaappia kotona, antaa arvoa oikeesti olennaisille asioille. Ihmiset ei häpeä omaa uskoaan tai pelkää tuoda sitä esiin. Se on tärkee osa kulttuuria, ihmiset on ylpeitä kirkoistaan ja yhteisöistään ja se tuo sisältöä paljon ihmisten viikkoihin. Jos ihmiset ei muuta tee viikonloppuna ni ainakin ne menee kirkkoon. Mä nyt varmaan oon ihan pakana noiden silmissä ku pidän nukkumista hyvinkin isossa arvossa sunnuntai aamusin. Mulla onki kaks puhelinta..

Ois meillä jäykillä suomalaisilla ainaki jotain opittavaa siitä, miten omasta uskostaan voi puhua ja miten tuoda sitä esiin. On varmaan ihan perseestä palata suomeen jäkittämään kirkonpenkkiin, kun kukaan ei oo selittämässä sulle mitä se pappi nyt saarnaa. Ja jos joku uskaltaa rukoilla ääneen ni WOUUU, mitä toi tekeeee!?!??

Toiselle carepointille vietiin leluja ja kledjuja

Suurimmalla osalla on täällä tosiaan niin vähän mitään, että ne kyllä sitten kiittää kun jotain kiitettävää on.

Lowveldin Prisma

Tulipa sekava vuodatus. Moro!

Ylikuiva kuulumispostaus, ruotsin oppikirjojen tasoa. Kannattaa välttää.

Plops!

Kun sä oot tarpeeksi kauan jossain paikassa, elämä vaan ei oo mitenkään erityisen jännää. Guavapuista ja lahoavista kombeista tulee arkipäivää ja vaikka sä näät upeita maisemia et pysähdy ottamaan kuvaa. Musta tuntuu, että mun koko mennyt viikko on ku joku Harry Potterin arkiankeuttaja. Tihkusadetta, likasia vaatteita ja pastaa. Perkele. Avocadopastaa, pestopastaa, pastaa. Tänään ei ollu pastaa, syötiin uunijuureksia wuhuu! Pasta on hyvää, mut se on pirun tylsää.

Elämänasenne on kuitenkin sen verran muuttunu, et ottaa enemmän vastaan mitä päivä tarjoo eikä ahdistu enään niin paljon jos suunnitelmat ei pidä. Tai ahdistuu, mutta ymmärtää ettei pitäis.

Edesmenneen Paavo-kissan salainen kaksoisveli

Käytiin tutustumassa nursejen mestoihin tiistaina. En oo varmaan suomessa käyny yhtä monella osastolla ku tuolla, joten ihan mielenkiintosta oli.

Lastenosasto

Hämmentävää oli se, miten epätasa-arvossa tän maan lisäks ainakin tää sairaala oli. Kyllä oli pippelinleikkausosasto ja miesten kirurgisessa kelpais köllötellä, mut oleppa lapsi tai nainen tässä maassa. Yök

Miesten kirurginen

Poikien ympärileikkaus

Semmosta.. Voisin kertoo järkyttäviä huomioitani enemmänkin kuihtuvista lapsista ja naisista jotka synnyttää samassa huoneessa missä me "tutustutaan", mut en nää siinä mitään mieltä. Ei tullu mitenkään erityisen hyvä olo tosta käynnista, lähinnä sitä taas miettii:

Joo, rutistin vissiin viimisetki luovuuden rippeet eilen meiän riimeihin (upeat on, enkä edes tunne häpeää), joten kuvat puhukoot jänniä puolestaan:

No ei ehkä ihan arkea.. Almost.

Heippa.

Ps. Otsikko huijaa, en aijo paljastaa mitä kuuluu