Pöndellä piisaa lämpöä

Heräsin huonosti nukutun yön jälkeen siihen, että joku tekee töitä. Hyvää nurmikonleikkuupäivää vaan teillekin sinne kohmeiseen suomeen! Ärsytti. Olotilaan sopi myös kahvin juominen snadisti härskiintyneellä ruokakermalla, koska ei ostettu maitoa. "Kyllä meil pitäs olla siel kaapissa avaamaton"... Jepjep. No sain mä ton tavaran kipattua lärviini, mut pysyvämpää tapaa tosta ei kyllä tule. Parin tunnin päästä pitäs lähtee kiipeilemään international schoolin matikan opettajan kanssa. Kalliot on varmaan tosi miellyttävät yöllisen "kaadan 10 000 litraa vettä päällesi" -sateen jälkeen.

Kerronpa teille nyt kuitenkin vähän erityisen jännittävästä työharjoittelustani. Koko viikkona oon istunu enemmän perseelläni kun kuukaudessa luennoilla. Eli paljon. Tää odottelu on jo turruttanu mun aivot siihen kuosiin, etten mä varmaan edes osaa enää puhua ihmisille... Torstaina tapahtu kuitenki jotain mainitsemisen arvosta joten pääsette nyt pienelle kuvamatkalle harkkapäivääni lovweldille, maaseudulle.

Justiina kävi kuumana, joten se ei lähteny matkaan mukaan. Muuten se olis käyny takuuvarmasti myös hyvin märkänä. Oli siis lämpöä luvassa. Eka etappi oli tietty jokapäiväinen aamurukous. Koska ollaan erityisen innokkaita rukoilijoita ollaan lähes aina ensimmäisiä mestoilla, valmiina ottapaan Jeesus sydämeen swatiksi. Kansainvälisiä kun ollaan. Odotellessa nappasin kuvat tästä viehkeästä rukoustilasta:

Kyllä,, se näyttää enemmän kokoustilalta kun miltään hengen luolalta

Malttamattomana odotamme aamuhardea!

Tosiasiassa musta on oikeesti ihan kiva tapa aloittaa päivät noilla hartauksilla. En tiedä saanko niistä hengellisesti paljon mitään ku yritän molottaa uskontunnustuksen ja isä meidän -rukouksen englanniksi oikeessa rytmissä, mut ehkä mä tästä valaistun vaikka vahingossa. 

Kun Jeesus oli otettu vastaan oli edessä toki vähän Africa timea, mutta päästiin pian hikistelemään autoon. Pari tuntia 120km/h kuudenkympin alueella ja oltiin jo pönden officella.

Toimistolla päästiin laskemaan nestettä paikalliseen pönttöön. Tää "kyykkää pöntölle" vessa oli ilmanvaihdoltaan yllättävän hyvä.

Toimistolla oli jo totuttuun tapaan vähän odottelua, päästiin kuitenki matkaan. Päivän tarkotuksena oli siis kiertää maaseudun care pointeilla, jotka on siis paikallisia päivähoitopaikkoja köyhille. Vaikka työllisyys on noilla alueilla vaan 5%, niin ilmeiseti lapset viedään hoitoon jotta ne olis paremmin turvassa päivän aikana. Vanhemmilla ei oo aikaa vahtia lasten perään ku ne koittaa selviytyä arjesta.. Care pointeille me vietiin vähä safkaa, eli riisiä ja sokeria. Itsehän söin hedelmiä ja sipsejä aina välillä pitkin päivää. Suklaata ei voinu  syödä ku se oli niin sulaa. Voi minnuu.. :(

Tää care point on kuulemma "paras", koska niillä oli pieni leikkipiha tossa talon edustalla! Ihan kiva muuten, mut ois kiva tietää kuka haluu keinua kun ulkona on yli 40 astetta? Kyseisessä mökissä käy lapsia hoidossa kuulemma yli 80 ja naisia lapsia hoitamassa oli kolme.

Seuraavan care pointin mökissä ei käyty, kun odottelivat tien vieressä. Se näytti kuitenki pienemmältä ja ränsäsemmältä. Lapset oli oikein söpöjä.

Tän keikan jälkeen me eksyttiin. Autossa oli kuuma, ulkona oli kuuma ja ympärillä oli vaan flättiä kuivahkoa maata. Meiän kuski sit kysäs paikalliselta maajussilta tietä. Se ei tienny mutta hyppäs kyytiin ja ilmeisesti ihastu Maun vaaleaan hipiään. Siinä se sit istu tunnin meiän kyydissä ja heitti Maun kanssa läppää huonolla englannilla. Ystäväni oli hieman kiusaantuneen olonen, itsehän keskityin selfieihin etupenkillä.

Kuskin ilmeestä voi päätellä onnen tunteen...
Takapenkillä paikallinen maajussi hurmaavasti hymyillen.

Meillä oli useempi auto liikkeellä, luojan kiitos. Oltais muute vieläki siellä pusikossa ja hyväkäytöksiseltä Maultaki hymy hyytyis. Sillä aikaa kun me maakuntamatkailtiin ni muut autot hoiti suurimman osan keikoista. Finally me löydettiin muut ja lastailtiin vähä lisää kamaa autoihin. Me käytii viel yhessä mestassa ja sit lähettiin litomaan kohti kotia. 

Maun päiväjumppa

Tänki päivän sisältö oli siis pääasiassa istuminen, tällä kertaa autossa. En tiedä mitä opin tästä ammatillisesti, mut ainakin näin jotain uutta. Oon myös hikoillu kaikki maholliset kuona-aineet pihalle itestäni joten vois sanoa, että tilaa uudelle shitille on.

Ps. Annoin järkkärin lainaan viestinnän opiskelijoille jotka oli meiän messissä, koska niiden piti tehä jotain haastatteluja ja kuvata niitä maaseudun ihmisiä. Sen takia en jaksanu myöskään kuvata niin paljon nyt. Niiden ohjaajan ilme oli ihan näkemisen arvonen seuraavana päivänä kun katottiin väärillä asetuksilla otettuja kuvia pensaista, maasta ja niistä kahesta tytöstä. Oli siellä pari vuohtakin. Aina ei voi onnistua.